Aistivatko eläimet, kun toinen eläin on kuolemassa? Mitä tiede paljastaa niiden tietoisuudesta

Kun koira alkaa yhtäkkiä kiinnittää poikkeuksellisen paljon huomiota ikääntyvään kumppaniinsa, kissa kieltäytyy poistumasta vakavasti sairaan eläimen viereltä tai norsu pysyttelee lähellä laumansa kuolevaa jäsentä, on vaikea olla miettimättä, tunnistavatko eläimet kuoleman lähestyvän. Reagoivatko ne käyttäytymisen muutoksiin, havaitsevatko ne aisteillaan jotain, mitä ihmiset eivät pysty aistimaan, vai reagoivatko ne yksinkertaisesti tuntemansa yksilön tilaan?

Ihmiset ovat vuosisatojen ajan kertoneet havaintojaan eläimistä, jotka aistivat kuoleman. Jotkut lemmikkien omistajat kuvailevat, miten niiden lemmikki tuntuu ymmärtävän toisen eläimen elämän lähestyvän loppua, kun taas toiset kertovat poikkeavasta käytöksestä vähän ennen kumppanin kuolemaa. Vaikka näitä kertomuksia tulkitaan usein osoitukseksi erityisestä kuolemantajusta, tiede tarjoaa monisyisemmän selityksen. Eläimillä on aistit, joiden avulla ne havaitsevat hienovaraisia fyysisiä ja käyttäytymiseen liittyviä muutoksia, ja tutkimuksissa on dokumentoitu, miten eri lajit reagoivat kuoleviin ja kuolleisiin yksilöihin. Kysymys kuuluu, auttavatko nämä kyvyt tunnistamaan itse kuoleman vai reagoivatko eläimet merkkeihin, joita ihmiset eivät ehkä huomaa.

Voivatko eläimet havaita, että toinen eläin on kuolemassa?

Kyky tunnistaa toisen eläimen voivan huonosti ei välttämättä tarkoita, että eläin tietäisi tämän olevan lähellä kuolemaa. Eläin voi huomata muutoksia liikkumisessa, hengityksessä, ruumiinlämmössä, asennossa, ääntelyssä tai hajussa ymmärtämättä, mikä sairaus ne aiheuttaa.

Nämä erot ovat erityisen kiinnostavia sosiaalisilla lajeilla, joiden yksilöt tarkkailevat ja kohtaavat säännöllisesti toisiaan. Yhdessä elävät eläimet oppivat tuntemaan toistensa rutiinit, liikkeet ja käyttäytymisen. Siksi kumppani, joka lakkaa yhtäkkiä syömästä, liikkuu harvemmin tai reagoi sosiaaliseen kanssakäymiseen eri tavalla, saattaa herättää tavallista enemmän huomiota.

Vertaileva thanatologia, jossa tutkitaan, miten eläimet havaitsevat kuoleman ja reagoivat siihen, on alkanut tutkia näitä käyttäytymismuotoja järjestelmällisemmin. Tutkijat selvittävät, millaisen aistitiedon perusteella eläimet erottavat elävät yksilöt kuolevista tai kuolleista, kuten näköön, kemiallisiin signaaleihin ja kosketukseen perustuvan tiedon.

Vuonna 2018 Philosophical Transactions of the Royal Society B-lehdessä julkaistussa katsauksessa tutkijat André Gonçalves ja Dora Biro tarkastelivat eri eläinryhmistä, kuten norsuista, kädellisistä, valaista, linnuista ja hyönteisistä, saatuja havaintoja. Heidän työnsä osoitti, etteivät kuolemaan liittyvät reaktiot rajoitu yhteen lajiin tai yhteen käyttäytymistapaan. Eläimet voivat tutkia kuolleita yksilöitä, vältellä niitä, koskettaa niitä, suojella niitä tai pysytellä niiden lähellä. Tämä riippuu niiden biologiasta ja sosiaalisesta rakenteesta.

On kuitenkin tärkeää huomata, että reaktion havaitseminen sairauteen tai kuolemaan ei osoita, että eläin pystyisi ennustamaan, milloin toinen yksilö kuolee.

Poikkeuksellinen hajuaisti

Yksi tieteellisesti kiinnostavimmista selityksistä liittyy eläinten hajuaistiin. Erityisesti koirilla on poikkeuksellisen kehittynyt hajuaistijärjestelmä, jonka ansiosta ne voivat erottaa kemiallisia signaaleja, joita ihmisten on vaikea tai mahdoton havaita.

Kaikki elävät organismit tuottavat haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka tunnetaan yleisesti nimellä VOC-yhdisteet. Näitä aineita vapautuu aineenvaihduntaan liittyvissä prosesseissa, ja niitä esiintyy hengityksessä, ihon eritteissä, virtsassa ja muissa kehon eritteissä. Niiden koostumus voi muuttua, kun organismiin kehittyy infektio, siinä ilmenee tulehdusta tai sen fysiologiassa tapahtuu muita muutoksia.

Tämä tarkoittaa, että sairaus voi muuttaa eläimen hajua, vaikka näkyvät oireet olisivat melko lieviä.

Koirien hajuaistia koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että erityiskoulutetut koirat pystyvät erottamaan tiettyjä sairauksiin liittyviä hajukuvioita. Vuonna 2021 julkaistussa katsauksessa BMC Infectious Diseases-lehdessä tarkasteltiin tutkimuksia, joissa selvitettiin erilaisten sairauksien, kuten infektioiden, syöpien ja aineenvaihduntahäiriöiden, havaitsemista. Siinä selitettiin, miten muutokset kehon kemiallisessa koostumuksessa voivat tuottaa koulutetuille koirille havaittavia signaaleja.

Nämä havainnot ovat erityisen merkityksellisiä pohdittaessa, voiko yksi eläin tunnistaa toisen olevan vakavasti sairas. Koira saattaa havaita lajitoverinsa hajussa muutoksia ennen kuin tila käy ilmeiseksi ihmiselle.

Sairauden havaitseminen ja kuoleman ennustaminen ovat kuitenkin kaksi eri kykyä. Tällä hetkellä ei ole vakiintunutta tieteellistä näyttöä siitä, että koirat pystyisivät pelkän hajuaistin avulla tunnistamaan luotettavasti, milloin toinen eläin on kuolemaisillaan. Niiden herkkyys kemiallisille muutoksille voi selittää joitakin havaintoja, mutta se ei todista, että ne ymmärtäisivät kuoleman lähestyvän.

Elefantit: reagoiminen kuolevaan lajitoveriin

Elefantit tarjoavat joitakin vakuuttavimmista esimerkeistä eläinten reaktioista kuoleviin yksilöihin. Niiden sosiaaliset suhteet ovat monimutkaisia, ja lauman jäsenillä on pitkäaikaisia siteitä, joihin voi kuulua yhteistyötä, suojelua ja läheistä fyysistä kontaktia.

Tutkijat ovat dokumentoineet, kuinka elefantit lähestyvät laumansa sairaita tai kuolevia jäseniä, koskettavat niitä kärsällään, tutkivat niiden kehoja ja yrittävät toisinaan tukea yksilöitä, jotka eivät enää pysty seisomaan.

Vuonna 2019 julkaistussa tieteellisessä tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea suoraan havaittua tapausta, joissa oli mukana luonnossa vapaana eläviä aasiannorsuja. Tutkijat kirjasivat yksittäisten norsujen kuolemaa edeltänyttä, sen aikaista ja sitä seurannutta käyttäytymistä. Kaikissa kolmessa tapauksessa muut norsut käyttäytyivät tutkivasti, kuten haistelivat ja tarkastelivat kuolevaa yksilöä fyysisesti. Jotkut yrittivät myös tukea kuolevia vasoja, ja yksi aikuinen naaras päästeli korkeataajuisia ääniä kuolevan vasan lähellä.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että norsut reagoivat lajitoveriensa fyysiseen tilaan tavoilla, jotka ylittävät pelkän välttämisen. Niiden käyttäytymiseen voi liittyä sosiaalista kiintymystä, ahdistusta ja avun tarjoamista.

Norsut osoittavat myös suurta kiinnostusta kuolleiden yksilöiden jäännöksiä kohtaan. Niiden on havaittu tutkivan luita, koskettelevan kalloja ja syöksyhampaita sekä tarkastelevan paikkoja, joissa muita norsuja on kuollut.

Tutkijat suhtautuvat kuitenkin varovaisesti näiden tekojen tulkintaan. Kuolevan lajitoverin luo lähestyvä norsu saattaa ymmärtää, että jokin on pahasti vialla, ymmärtämättä kuitenkaan välttämättä, että kuolema on väistämätön. Sen käytös saattaa kertoa yrityksestä reagoida ahdingossa olevaan tuttuun yksilöön.

Koirat ja kissat: tunnistavatko lemmikit, kun toinen lemmikki on kuolemassa?

Kotieläimet ovat erityisen kiinnostava tutkimuskohde, sillä ne jakavat usein elinympäristönsä toisen lajin edustajien tai muiden eläinten kanssa useiden vuosien ajan.

Koirat ja kissat oppivat tuntemaan kumppaniensa rutiinit, kuten niiden liikkeet, äänet, ruokailutottumukset ja vuorovaikutustavat. Kun nämä rutiinit muuttuvat huomattavasti, eloon jäänyt eläin voi reagoida olemalla valppaampi, pysyttelemällä lähellä tai käyttäytymällä poikkeavasti.

Koiria on tutkittu myös niiden reaktioiden osalta, kun toinen koira kuolee. Vuonna 2022 Scientific Reports-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin koirien käyttäytymisen muutoksia kumppanieläimen kuoleman jälkeen. Tutkijat keräsivät omistajilta tietoa käyttäytymisen muutoksista, kuten muuttuneista unirytmeistä, vähentyneestä aktiivisuudesta, ruokahalun muutoksista ja lisääntyneestä huomion hakemisesta.

Tulokset viittasivat siihen, että joidenkin koirien käyttäytyminen muuttuu, kun toinen talouden koira kuolee. Reaktioiden voimakkuuden havaittiin liittyvän niiden aiemman suhteen luonteeseen.

Tämä tutkimus on merkityksellinen, koska se osoittaa, että kumppanin kuolemalla voi olla vaikutuksia eloon jääviin eläimiin. Se ei kuitenkaan osoita, että koirat voisivat ennustaa kuoleman etukäteen.

Kissoja on tutkittu huomattavasti vähemmän juuri tällä alueella. Niiden reaktioihin sairauksiin ja kuolemaan voivat liittyä muutokset läheisyydessä, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai välttelyssä, mutta näyttöä ei ole riittävästi sen päättelemiseksi, että niillä olisi erityinen kyky tunnistaa lähestyvä kuolema.

Olennaista on, että eläimet voivat huomata muutoksia kumppaneissaan ymmärtämättä välttämättä niiden syytä. Epätavalliselta vaikuttava tietoisuus voi johtua tuttuuden, aistihavaintojen ja sosiaalisen kiintymyksen yhteisvaikutuksesta.

Miksi jotkut eläimet pysyvät kuolevien kumppaniensa lähellä?

Kuolevan yksilön vierellä pysyminen on yksi käyttäytymistavoista, jotka herättävät eniten ihmisten huomiota. Se voi näyttää harkitulta ja suojelevalta ja jopa muistuttaa sitä, miten ihmiset käyttäytyvät läheisen kuoleman lähestyessä.

Tällaisia havaintoja on dokumentoitu useilla sosiaalisilla lajeilla, erityisesti norsuilla, kädellisillä ja valailla.

Kädellisillä emot ovat toisinaan jatkaneet kuolleiden poikastensa kantamista pitkään. Vuonna 2021 julkaistussa vertailevassa tutkimuksessa tarkasteltiin 409 dokumentoitua tapausta 50 kädellislajilta. Siinä havaittiin, että poikasen kantaminen oli todennäköisempää kuoleman johtuttua sairauden kaltaisista ei-traumaattisista syistä kuin traumaattisista tapahtumista.

Yksi mahdollinen selitys on, että äkillisten tai näkyvien kuolemanmerkkien puuttuminen vaikeuttaa emon ymmärtämistä siitä, ettei poikanen enää ole elossa. Emo saattaa jatkaa tuttuihin fyysisiin ja sosiaalisiin viesteihin reagoimista ja mukauttaa käyttäytymistään vähitellen erojen käydessä selvemmiksi.

Samanlaisia havaintoja on tehty delfiineillä ja valailla. Jotkut emot ovat jatkaneet kuolleiden poikastensa kantamista lähellä vedenpintaa, toisinaan huomattavan pitkään. Tähän käyttäytymiseen voivat vaikuttaa emon kiintymys ja poikasen menetykseen sopeutuminen.

Siksi kuolevan kumppanin lähellä pysyminen ei välttämättä tarkoita, että eläin tietäisi kuoleman lähestyvän. Se voi sen sijaan kertoa vakiintuneen sosiaalisen suhteen merkityksestä ja siitä, miten vaikeaa on reagoida toisen yksilön tilan äkilliseen muutokseen.

Tunnistavatko eläimet kuoleman hajun?

Sairauksien havaitseminen hajuaistin avulla on vain yksi osa tieteellistä selitystä. Tutkijat ovat selvittäneet myös, miten eläimet reagoivat kuoleman jälkeen tapahtuviin kemiallisiin muutoksiin.

Kun biologiset kudokset alkavat hajota, niistä vapautuu orgaanisen aineksen hajoamiseen liittyviä aineita. Näihin kuuluvat putreskiini ja kadaveriini, kemialliset yhdisteet, joiden osuutta eläinten reaktioissa kuolleisiin lajitovereihin on tutkittu.

Vuonna 2018 julkaistussa katsauksessa lehdessä Philosophical Transactions of the Royal Society B tarkasteltiin, miten eri lajit tunnistavat kemiallisten signaalien avulla oman lajinsa tai muiden lajien kuolleita yksilöitä.

Hyönteisistä löytyy erityisen selkeitä esimerkkejä. Jotkin muurahaislajit reagoivat hajoamiseen liittyviin kemiallisiin aineisiin siirtämällä kuolleet yhdyskuntansa jäsenet pois. Joissakin tapauksissa signaali ei kuitenkaan ole vain uuden kemiallisen aineen ilmaantuminen. Myös elävän muurahaisen ruumiissa tavallisesti esiintyvien aineiden häviäminen voi käynnistää ruumiiden poistamisen.

Selkärankaiset voivat reagoida eri tavoin. Tietyt kalat ja muut eläimet välttelevät alueita, joilla on kuolleiden yksilöiden jäännöksiä, mahdollisesti siksi, että niihin liittyvät kemialliset signaalit kertovat tartunnan tai vaaran riskistä.

Nämä reaktiot eivät välttämättä ole osoitus kuoleman ymmärtämisestä. Ne voivat olla sopeutumisreaktioita, jotka auttavat eläimiä välttämään sairauksia, tunnistamaan uhkia tai pitämään sosiaalisen ryhmänsä turvassa.

Ne kuitenkin osoittavat, että kuolema tuottaa aistitietoa, jota muut eläimet pystyvät havaitsemaan.

Onko kyse vaistosta, tietoisuudesta vai jostain muusta?

Suurin vaikeus eläinten kuolevien yksilöiden käyttäytymiseen liittyvien reaktioiden ymmärtämisessä on sen selvittäminen, mitä kyseinen käyttäytyminen todella tarkoittaa.

Kuolevan toverinsa vierelle jäävä eläin saattaa reagoida kiintymykseen, hajun muutoksiin, epätavallisiin liikkeisiin tai tavanomaisen sosiaalisen kanssakäymisen puuttumiseen. Nämä selitykset eivät sulje toisiaan pois.

Tutkijat erottavat toisistaan sen, että eläin tunnistaa yksilön toimintakyvyn poikkeavan normaalista, ja sen, että se ymmärtää kuoleman peruuttamattomuuden. Eläin voi havaita, ettei toveri reagoi, ymmärtämättä, ettei tilannetta voi enää muuttaa.

Tämä ero on tärkeä, sillä ihmiset tulkitsevat usein eläinten käyttäytymistä omien tunnekokemustensa kautta. Koira, joka ei suostu jättämään sairasta toveriaan, voi vaikuttaa ymmärtävän kuoleman lähestyvän, mutta pelkästään tämän käyttäytymisen perusteella sitä ei voida osoittaa.

Lajien ja yksilöiden välillä on myös huomattavaa vaihtelua. Monimutkaisen sosiaalisen rakenteen omaavilla eläimillä voi olla enemmän mahdollisuuksia oppia sairauksista, vammoista ja kuolemasta toistuvien kohtaamisten kautta. Aiemmat kokemukset, suhteet ja aistinkyvyt voivat kaikki vaikuttaa niiden reaktioihin.

Tällä hetkellä ei ole tieteellistä yksimielisyyttä siitä, pystyvätkö eläimet ennustamaan toisen yksilön kuoleman tarkan ajankohdan. Tutkimusnäyttö tukee kuitenkin yhä vahvemmin sitä, että monet lajit kykenevät havaitsemaan merkittäviä muutoksia muissa eläimissä ja reagoimaan niiden fyysisiin ja sosiaalisiin seurauksiin.

Mitä tämä kertoo eläinten kokemasta menetyksestä

Kyvyllä tunnistaa kumppanin voinnissa tapahtuvia muutoksia on merkitystä muullekin kuin tieteelliselle uteliaisuudelle. Se kannustaa ymmärtämään tarkemmin eläinten keskinäisiä suhteita ja tapoja, joilla ne reagoivat näiden suhteiden rikkoutumiseen.

Toinen lemmikki saattaa muuttua hiljaisemmaksi ja passiivisemmaksi, olla aiempaa riippuvaisempi omistajastaan tai kiinnittää poikkeuksellisen paljon huomiota tuttuihin paikkoihin ja rutiineihin toisen eläimen kuoleman jälkeen. Näitä muutoksia ei pidä automaattisesti tulkita suruksi, mutta ne voivat kertoa siitä, että eläin reagoi merkittävään muutokseen sosiaalisessa ympäristössään.

Lemmikinomistajille näiden muutosten tunnistaminen voi olla tärkeää. Tuttujen rutiinien ylläpitäminen, huomion antaminen ja jäljelle jääneen eläimen terveyden seuraaminen voivat auttaa sitä sopeutumaan kumppaninsa poissaoloon. Myös jatkuvista muutoksista ruokahalussa, käytöksessä tai aktiivisuudessa kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa sen sijaan, että ne tulkittaisiin yksinomaan henkiseksi ahdingoksi.

Eläinten kuolemaan liittyvien reaktioiden ymmärtäminen ei edellytä oletusta siitä, että kaikki lajit kokevat kuolevaisuuden samalla tavalla kuin ihmiset. Se edellyttää sen tunnistamista, että eläimet keräävät tietoa aistien ja sosiaalisen käyttäytymisen avulla, jotka voivat poiketa huomattavasti omistamme.

Erilainen käsitys viimeisistä hetkistä

Tiede ei ole vielä selvittänyt, tietävätkö eläimet todella, milloin toinen yksilö on kuolemaisillaan. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ne pystyvät havaitsemaan sairauteen liittyviä muutoksia, reagoimaan vieraisiin fyysisiin olosuhteisiin sekä reagoimaan monimutkaisin tavoin kuoleviin ja kuolleisiin kumppaneihinsa.

Eläinten poikkeuksellinen hajuaisti, herkkyys liikkeille ja tietoisuus sosiaalisista suhteista tarjoavat mahdollisia selityksiä käytökselle, joka on pitkään vaikuttanut ihmisistä salaperäiseltä.

Ehkä tärkein ero on se, ettei kuoleman tunnistaminen välttämättä edellytä sen ymmärtämistä samalla tavalla kuin ihmiset ymmärtävät. Eläin ei ehkä käsitä kuoleman peruuttamattomuutta, mutta voi silti huomata tutun kumppanin muuttuvan, reagoida tämän haavoittuvuuteen ja huomata, kun tämä ei enää ole paikalla.

Nämä havainnot muistuttavat meitä siitä, että sairauden, eron ja menetyksen kokeminen ei ole yksinomaan ihmisille ominaista. Vaikka eläinten tietoisuuden tarkka luonne on edelleen avoin tieteellinen kysymys, näyttö viittaa siihen, että niiden reaktiot elämän loppuvaiheisiin ansaitsevat enemmän huomiota kuin ne ovat perinteisesti saaneet.