Prinsessa Hunajakaunotar
Kun saimme Kodyn alun perin takaisin pienessä valkoisessa metallirasiassa, tunsin oloni ahdistuneeksi. Se oli kylmä ja steriili, ja syvensi suruani. Se ei tuntunut Kodyn kaltaiselta. Tiesin, että hän ansaitsi jotain erityistä ja kaunista, jotain, joka kunnioittaisi hänen henkeään ja muistoaan ikuisesti. Kun saimme hänen mittatilaustyönä tehdyn uurnansa vihdoin pari päivää sitten, tunsin heti helpotusta. Voin nyt katsoa häntä kotonaan kauniissa taideteoksessa tuntematta itseäni lohduttomaksi. Tätä on vaikea selittää, mutta tunnen oloni paljon rauhallisemmaksi.
alkuperäisen julkaisun linkki 🔗













